maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pohdintaa terveestä ja toimivasta parisuhteesta

Sain jonkin aikaa sitten seuraajaltani Snapchatissa toiveen, että voisinko kirjoitella blogiin parisuhteestani, kun oli huomannut, että tuo avopuoliso vilahtelee snäppieni taustalla 😁 Ihana idea, ja ajattelin laajentaa tämän kirjoituksen koskemaan parisuhdetta myös ihan yleisellä tasolla. Harvaa ehkä kiinnostaa pelkästään kuunnella kun hehkutan kuinka ihana tuo mun mieheni on... 😜💖


Mielestäni terveessä ja toimivassa parisuhteessa kumppanit eivät vie toisiltaan mitään pois. Eivät pakota toista luopumaan kiinnostuksen kohteistaan tai kavereistaan. Eivät kuluta toisen henkisiä voimavaroja loppuun. Sen sijaan oikea kumppani voi tuoda elämään paljon lisää sisältöä. Monesti kuulee kuitenkin sanottavan, että parisuhde on kompromisseja kompromissin perään. Juu varmasti tietyissä asioissa, kuten syödäänkö tänään kanaa vai jauhelihaa tai onko keittiön verhot oranssit vai vihreät. Mutta kenenkään ei pitäisi parisuhteessa joutua tekemään kompromisseja sen suhteen millainen on ihmisenä tai mitä haluaa elämällään tehdä.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella "vastakohdat täydentävät toisiaan" on musta bullshittiä. En suoraa väitä, etteikö tällainenkin suhde voisi toimia, mutta nuo vastakohtaiset ominaisuudet täytyy löytyä silloin aika mitättömistä jutuista, ettei niistä ajan kanssa kasva jokapäiväisiä riidanaiheita. Rauhallisesta tyypistä äkkipikaisen puolison kiukkukohtaukset saattavat aluksi olla ihan söpöjä, mutta katsotaanpa kymmenen vuoden päästä uudestaan...

Itse olen olen ollut elämäni aikana kahdessa pidemmässä parisuhteessa, joista ensimmäinen kesti 8 vuotta. Aloitin seurustelun ollessani 15-vuotias, eli tosi junnu. Olimme nimenomaan toistemme vastakohtia ja suhde oli lievästi sanottuna ongelmallinen. Teininä aloitetuissa suhteissa molemmat usein vielä etsivät itseään ihmisenä ja erilleen kasvamista on vaikea huomata. Tuo suhde kuitenkin kasvatti minua paljon ihmisenä, vaikka paljon olisin mielellään jättänyt näkemättä ja kokematta.

Mikan kanssa olen seurustellut reilu 2 vuotta, mutta meillä on hieman pidempi yhteinen historia. Olimme alunperin parhaita kavereita parin vuoden ajan. Olimme samassa työpaikassa, treenasimme samalla salilla, asuimme lähekkäin ja kävimme yliopistolla samoilla kursseilla. Kumpikin oli salaa rakastunut toiseen, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen, sillä kumpikin seurusteli tahollaan. Pidettiin siis välit täysin platonisena.  Kun muut esteet, eli edelliset kumppanit, oli raivattu tieltä, ystävyytemme syveni nopeasti ja tässä sitä ollaan.

Tässä vaiheessa voi kaivaa siirrappisuussuodattimen esille 😎


Olen rehellisesti sanottuna onnellisempi kuin koskaan. Mulla on elämänkumppanina mies, joka on mun rakastettu, paras ystävä ja treenikaveri. Jota kunnioitan ja arvostan ihmisenä todella paljon, ja josta olen joka päivä uskomattoman ylpeä. Mitä sitä muuta voisi toivoa. Ollaan ihmisinä todella samanlaisia ja lähes aina samaa mieltä kaikesta. Ja tämä ei tarkoita sitä, että meillä olisi jotenkin tylsä elämä. Päinvastoin, jääpähän aikaa mielenkiintoisemmille keskusteluille! Meidän suurimmat kriisit on oikeasti ollut luokkaa olohuoneen verhojen väri ja väärästä kuvakulmasta otettu treenikuva. Meidän kestovitsi "Kyllä meidän pitäisi järjestää enemmän parisuhdeaikaa!" on tempaistu jostain parisuhdeohjelmasta, jossa pariskuntaa neuvottiin näin tekemään. Vitsi tää on sen takia, koska meidän koko elämä on parisuhdeaikaa. Treenataan, käydään kaupassa, lenkkeillään koiran kanssa, opiskellaan, pelleillään, pelataan. Uppoudutaan milloin mihinkin keskusteluun välillä filosofia-koirankakka-lihasten kasvatus-yhteiskunnalliset ongelmat.


 Kumpikin saa olla täysin oma itsensä.
Kummankin suunnitelmat ja odotukset tulevaisuudelta on nyt MEIDÄN suunnitelmia ja odotuksia. Poislukien tietty kummankin urasuunnitelmat jne, mutta you know!

 Puhutaan aina toisillemme suoraan ja rehellisesti. Kaikista asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Ristiriidat selvitetään saman tien ja unohdetaan. Me ei harrasteta mykkäkouluja tai kaunan kantamista. Eli ei niin kuin aloituskuvassa! 🙈

Loppuun on pakko vielä sanoa, että uskon, että onnellinen voi olla myös yksin! Tällä kirjoituksella ei ole mitään piiloviestiä, että jokaisen pitäisi löytää täydellinen parisuhde, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Jos olet onnellinen yksin, ihanaa! Jos haluat parisuhteen, ryhdy parisuhteeseen sen takia, että haluat olla kyseisen ihmisen kanssa, eikä siksi, ettet halua olla yksin.

Blogia voi muuten nykyään seurata vaikka ja missä, painikkeet löytyvät oikeasta palkista!
Tuttuun tapaan julkaisen postaukset myös mun instagramissa: Riikkaelisa_ ja snapchatissa: riikkaelisa

💋💋💋

Ei kommentteja: